Herpeksen hoito

Herpes on Herpes simplex -viruksen aiheuttama tulehdus, joka aiheuttaa kivuliaita rakkuloita yleensä joko sukuelimiin tai huuliin. Herpes tarttuu helposti limakalvokontaktissa ja siksi herpestartunta onkin tärkeää hoitaa kuntoon mahdollisimman nopeasti.

Voit tilata hoidon suoraan kotiisi myös netin kautta. Sinun täytyy ainoastaan täyttää lyhyt terveyskysely, jonka avulla lääkäri varmistuu herpeslääkkeen sopivuudesta sinulle ja kirjoittaa reseptin. Lääkkeet lähetetään neutraalissa pakkauksessa, josta ei käy ilmi paketin sisältö. Voit tilata paketin joko kotiisi tai Postin noutopisteeseen. Lääkkeet toimittaa euroClinix, joka on toiminut alalla jo vuodesta 2004.

Herpeksen vaiheet

Mikä on herpes?

Erilaisia ihmiseen tarttuvia herpesviruksia tunnetaan kahdeksan. Niistä yleisin on herpes simplex -virus, joka voi aiheuttaa kaksi erilaista infektiota. HSV-1-virus (herpes simplex -viruksen tyyppi 1) tunnetaan huuliherpeksenä ja HSV-2-viruksen (herpes simplex -viruksen tyyppi 2) aiheuttama infektio genitaali- tai sukuelinherpeksenä. Noin 80–90 prosenttia sukuelinherpestapauksista aiheutuu HSV-2-viruksesta, joka tarttuu pääasiassa seksuaalisessa kontaktissa kosketuksen kautta. Herpeksen ensitartunta on usein oireeton, mutta virus jää elimistöön koko loppuelämäksi. Tämän takia sukuelinherpes määritellään krooniseksi sukupuolitaudiksi. Viruksen säilyminen elimistössä tarkoittaa sitä, että elimistön immuunijärjestelmän ollessa joskus heikentynyt virus voi aktivoitua uudelleen ja aiheuttaa oireita.

Herpesvirukset voivat iskeä koko genitaalialueelle – naisen sukupuolielimiin, penikseen, pakaroihin, peräaukon alueelle, reisiin sekä sukupuolielinten limakalvoille. Yleensä sukuelinten alueelle herpesinfektion aiheuttava virus on HSV-2, mutta myös HSV-1-virus voi laukaista infektion sukuelinten alueella. HSV-1-viruksen aiheuttama infektio eli yleensä huuliherpes (herpes labialis) ilmenee sukuelinten alueella samanlaisina oireina kuin HSV-2. Herpestartunnan saaneen onkin syytä huomioida, että HSV-1-virus voi aiheuttaa infektion kasvojen lisäksi sukuelinten alueella ja HSV-2-virus sukuelinten lisäksi kasvoissa.

Millainen hoito herpekseen?

Sukuelinherpeksen aiheuttava HSV-2-virus jää tartunnan jälkeen piilevänä elimistöön, mikä tarkoittaa sitä, ettei viruspohjaista sukuelinherpestä voida parantaa kokonaan. Sukuelinherpeksen oireita voidaan kuitenkin lievittää antiviraalisilla lääkeaineilla, kuten asikloviirilla ja valasikloviirilla. Nämä lääkeaineet tunnetaan muun muassa kauppanimillä Acyrax, Zovirax ja Aclovir. Niiden avulla herpesviruksen aiheuttamien oireiden määrä vähenee ja kesto lyhenee huomattavasti. Erityisesti herpestartunnan ensimmäisen oirejakson aikana annettu 5–10 vuorokauden mittainen lääkehoito lyhentää selvästi oireiden kestoa. Siksi ensimmäinen herpesinfektio pyritäänkin hoitamaan antibiooteilla heti oireiden tunnistamisen jälkeen. Sukuelinherpeksen hoidossa käytetään reseptiä edellyttäviä lääkkeitä, jotka otetaan suun kautta. Huuliherpeksen hoitoon tarkoitetut paikallisesti käytettävät voiteet eivät juurikaan tehoa sukuelinherpekseen.

Tartunnan ja infektion akuuttivaiheen jälkeen herpesvirus siirtyy niin kutsuttuun latenttiin vaiheeseen eli virus jää piilevänä elimistöön. Tämä mahdollistaa sen, että virus voi aiheuttaa infektion uudelleen esimerkiksi stressin yhteydessä. Lisäksi virus voi aiheuttaa oireita varsinaisen infektion parannuttua. Yli puolet herpestartunnan saaneista kokee toistuvia, ensimmäistä oirejaksoa lievempiä oireita, jotka kestävät tyypillisesti noin viikon ajan. Herpestartunnan oirejaksojen uusiutuessa oireita voidaan hoitaa samoilla antibiooteilla kuin ensimmäisten oireiden aikana. Mikäli herpestartunta oireilee toistuvasti, samoja antibiootteja voidaan käyttää myös infektion estolääkkeinä.

Mitkä ovat herpeksen oireet?

Suurimmalla osalla herpestartunnan saaneista tauti on täysin oireeton, mutta toisilla se oireilee. Joillakin tartunta voi aiheuttaa oireita uusiutuvasti jaksoittain. Toisin sanoen tällaisessa tilanteessa tartunnan saaneella on välillä täysin oireettomia jaksoja, joiden jälkeen virus aktivoituu aiheuttaen rakkuloita ja muita limakalvo-oireita genitaalialueille. Herpesvirustartunnan oireet ilmaantuvat yleensä 4–14 vuorokautta tartunnan saamisen jälkeen, ja niihin voi kuulua yleisoireina kuumetta, lihaskipuja ja päänsärkyä. Virusinfektion aiheuttamat oireet ovat voimakkaimmillaan niiden ilmestyessä ensimmäistä kertaa. Herpesdiagnoosi tehdään yleensä oireiden perusteella, mutta joskus tartunnan tunnistaminen edellyttää laboratoriossa tehtävää virusviljelyä, johon tarvittava näyte otetaan tuoreesta rakkulasta.

Sukuelinherpeksen tyypillisimpiä oireita sekä heti tartunnan jälkeen että myöhemmässä vaiheessa ovat kivuliaat rakkulat, kirvely ja kutina. Sukuelinherpes ilmenee yleensä aluksi tartunnan saaneiden alueiden kihelmöintinä, kutinana ja epämiellyttävänä kiristyksen tunteena, minkä jälkeen ilmenee punaisuutta ja turvotusta. Herpestartunnassa naisilla tulehtuu herkimmin kohdunkaula, mutta myös emätin sekä peräaukon ja emättimen välinen alue voivat infektoitua. Miehillä tartunta ilmenee usein terskaan tai penikseen varteen syntyvinä rakkuloina.

Ensioireiden jälkeen alkaa 4–6 päivää kestävä niin kutsuttu rakkulavaihe, jonka aikana syntyvät kutisevat ja tulehtuneet herpesrakkulat, joiden sisällä on infektoitunutta nestettä. Rakkulat puhkeavat yleensä parin päivän kuluessa. Puhkeamisen jälkeen rakkula-alueet saattavat muuttua kivuliaiksi. Noin 4–6 päivää rakkuloiden puhkeamisesta haavaumat alkavat umpeutua ja rupeutua. Ilman hoitoa rakkuloiden aiheuttamat ruvet parantuvat noin kolmessa viikossa jättämättä arpia.

Sukuelinten alueen oireiden lisäksi herpestartunta voi aiheuttaa muitakin oireita. Infektion mahdollisia oireita ovat nesteen kerääntyminen kudoksiin (ödeema), imusolmukkeiden turvotus nivusalueilla tulehdusreaktion takia sekä kirkas vuoto emättimestä. Infektion akuuttivaihe kestää 2–3 viikkoa, minkä jälkeen virus siirtyy latenttiin vaiheeseen eli jää piilevänä elimistöön.

  • Oireet ensimmäisellä kerralla
  • Kivuliaat rakkulat genitaalialueella
  • Kutina
  • Kivuliaat rakkulat emättimessä (naiset)
  • Kipu virtsatessa
  • Vilustumisen oireita
  • Oireet myöhemmin
  • Kutina ja polttava tunne genitaalialueella
  • Kivuliaat rakkulat
  • Kivuliaat rakkulat emättimessä (naiset)
  • Usein lyhytkestoisempi oireilu ensimmäiseen kertaan nähden.
  • Vilustumisen oireita

Kuinka tarttuvaa herpes on?

Sukuelinherpes kuuluu Suomen yleisimpiin sukupuolitauteihin, ja jopa lähes miljoona suomalaista sairastaa tietäen tai tietämättään sitä. Herpesvirus tarttuu yleisimmin sukupuolisessa kontaktissa kosketuksen kautta etenkin infektion oireisessa vaiheessa eli 2–3 viikkoa tartunnan saamisen jälkeen. Yli puolet sukuelinherpestartunnoista saadaan täysin oireettomalta kumppanilta. HSV-2-virus tarttuu useimmiten suojaamattomassa yhdynnässä, ja se voi tarttua sukuelinten alueelta myös suun alueelle. Tehokas keino välttää tartunnan leviäminen tai estää sen saaminen on kondomin käyttö sukupuolikontaktissa. HSV-1-virus tarttuu puolestaan pääasiassa suukontaktin kautta esimerkiksi suudeltaessa, mutta se voi tarttua suusta myös esimerkiksi genitaalialueelle. Herpestartunnan saaneen onkin tärkeä tiedostaa, että HSV-1-virus voi aiheuttaa infektion suun ja kasvojen lisäksi myös sukuelinten alueella ja HSV-2-virus sukuelinten lisäksi myös suun ja kasvojen alueella.

Herpesvirus voi levitä myös infektion aiheuttamien herpesrakkuloiden sisältämän nesteen välityksellä. Rakkuloiden ilmetessä hyvä käsihygienia on erittäin tärkeä, jotta ei vahingossa siirrä virusta sormilla sukuelinten alueelta esimerkiksi silmään. Raskaana olevan äidin saama tuore HSV-2-infektio tarttuu noin puolessa tapauksista myös sikiöön ja voi pahimmassa tapauksessa vaarantaa sikiön terveyden. Tuore sukuelinherpes voi myös tarttua synnytyksen yhteydessä lapseen. Mikäli raskaana oleva on jo kerran sairastanut oireisen herpesjakson, hänen raskauttaan seurataan tavallista tarkemmin. Raskaana olevien on myös hyvä tiedostaa, ettei sukuelinherpes periydy äidiltä eikä isältä lapselle, koska kyseessä on tartuntatauti.

Sikiöiden ja vastasyntyneiden lisäksi sukuelinherpestartunnan erityisryhmään kuuluvat immunosupressoidut henkilöt, kuten AIDS-, elinsiirto-, luuydinsiirto- ja kemoterapiapotilaat. Heillä elimistön puolustuskyky on alentunut huomattavasti, mikä nostaa tartuntariskiä. Lisäksi heikon puolustuskyvyn takia herpesviruksen aiheuttaman tulehduksen paraneminen on heidän elimistössään tavallista hitaampaa.